Moderni tapa tukea työkykyä

Kun työntekijät voivat erityisen hyvin, poikkeuksellinen kyvykkyys on organisaatiolle ominaista. Työilmapiiri on kannustava ja eteenpäin vievä. Työntekijät ovat motivoituneita omasta takaa ja merkityksellisyyden tunne on vahvasti läsnä. Siksi töihin paneudutaan ja töissä kehitytään. Sinne on mielekästä mennä ja olla, fyysisesti tai etänä. Työ ja vapaa-aika ovat paremmin tasapainossa. Resilienssiä riittää ja paljon. Yhteisö tuntee kiitollisuutta voimavaranaan laajasti. Aidosti hyvinvoiva työntekijä sitoutuu organisaatioon ja suosittelee sitä verkostolleen ja ystävilleen, laajemminkin.

Miten tämä saataisiin kaikkia yhteisöjä kuvaavaksi?

Yhteisön työkyvyn vaaliminen on paljon muutakin kuin työnantajan velvollisuus järjestää työperäiset olosuhteet kuntoon. Työkyky on ennen kaikkea työntekijän henkilökohtaiset voimavarat. Yhteisön kyvykkyys perustuu pitkälti yksilöiden hyvään tai erinomaiseen työkykyyn. Olemme kaikki vakuuttuneita siitä, että työyhteisön erinomainen kyvykkyys on organisaatioille korvaamaton voimavara.

Mitä yhteisöt sitten ovat tottuneet antamaan työkykyä tukevassa toiminnassaan ja toisaalta mitä ne odottavat sillä saavan aikaan? Työkykyä tukevalla toiminnalla on pitkät perinteet ja tässä tarkoituksessa esimerkiksi erilaisilta tempauksilla on totuttu antamaan työyhteisölle iloa ja yhteistä tekemistä. Se on työnantajan näkökulmasta heti ulosmitattua yhteisöllisyyden rakentamista, motivaation ja merkityksellisyyden tunteen tuottamista työyhteisössä. Toisin sanottuna työnantaja välillisesti edistää työn tekemistä ja välittää positiivista työnantajakuvaa.

Työkyvyn tukemiseksi satunnaisesti järjestettävät yksittäiset tapahtumat ovat kyllä ihan mukavia juttuja ja niiden avulla henkilöstön olo saattaa helpottua hetkeksi, mutta lopulta edellä mainitut vaikutukset tahtovat jäädä kovin lyhytaikaisiksi. Voisiko olla niin, että myös tässä toiminnassa olisi mahdollista nähdä kehitystä ja totuttu tapa toimia ei olisikaan se vaikuttavin? Ei saajalle eikä antajalle!

Se, että työntekijän henkilökohtaisten voimavarojen tukeminen on työnantajalle vapaaehtoista ei tarkoita, etteikö se voisi olla vaikuttavaa tai kuten tässä kirjoituksessa perään kuulutetaan, huomattavasti vaikuttavampaa. Tottuminen johonkin ei tunnetusti ole parasta lääkettä kehitykselle.

Jos työkyvyn kehittämistä ei katsota laajemman kokonaisuuden kautta, on suuri riski, että saatavat hyödyt niin työntekijän työkyvyn kuin yhteisön kyvykkyyden kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi ovat jo saavuttaneet tai saavuttamassa lakipisteensä. Pitäisikö työkyvyn kehittäminen olla sitten rohkeammin kahden kauppa?

Meidän mielestämme pitäisi. Lähestytään asiaa hiukan eri kulmalla ja tavalla toimia. Sanotaan sitä vaikka moderniksi tavaksi vaikuttaa yhteisön kyvykkyyteen. Mikäli työntekijäsi ei voi hyvin töissä, ei hän voi hyvin kotonakaan. Ja työnantajan näkökulmasta olennaista on nyt, että sama pätee valitettavasti myös toisinpäin. Moderni työkyvyn tukeminen mahdollistaa yhteisölle siirtymän totutusta henkilöstön tukemisen tavasta tapaan, jossa henkilöstöä tuetaan aidosti työntekijäkohtaisesti, yksilöllisesti. Moderni työkyvyn johtaminen sisältää ajatuksellisen muutoksen hyödyntää tukemisen vapaaehtoisuuden mahdollistama työelämän ja yksityiselämän lähentyminen. Työ- ja yksityiselämää voidaan hyvin, ja pitää, tässä työkyvyn vapaaehtoisen tukemisen kontekstissa katsoa enemmän kokonaisuutena.

Työympäristön ja itse työn paremman organisoinnin ohella on erittäin hyödyllistä edesauttaa henkilöstön kokonaisvaltaista työkykyä tarjoamalla laadukasta hyvinvoinnin tukea myös vapaa-ajalle. Meille jokaiselle on tärkeää, että tulemme huomioiduiksi yksilöinä työyhteisössämme. Yhteisöön kuulumisen tunnetta tulee rakentaa aktiivisesti. Usein pienin, mutta vaikuttavin teoin.

Uuden työkyvyn tukemisen tavaksi ja tavoitteeksi voidaankin antaa yksilölähtöisesti kaikille. Yhteisön kyvykkyyttä voidaan kasvattaa ainoastaan yksilöiden kautta. Jokainen meistä on erilainen ja siksi tarvitsemme paljon yksilöllisemmän lähestymistavan työssä jaksamisen kehittämiseen ja työkyvyn yleiseksi parantamiseksi ja ylläpitämiseksi. Kaikille yhtäläisesti, samanarvoisena ja samaan aikaan, mutta yksilöllisenä tarjottavalle työkyvyn tuelle löytyy tänä päivänä toteutuskeinoja. Kyse on enemmänkin siitä, mitä haluamme yhteisöinä tavoitella ja kuinka kiinni olemme totutussa?

-Flassin tiimi-